Assistentin arkea: Lusmuilinko?

Mietin missä sinä olet juuri nyt? Päätteellä työpöytäsi ääressä, kahvilassa lämpimän juoman kera, kännykkä kourassa vasta matkalla töihin kenties vai etätyössä kotisohvalla? Mitä on etätyö? Talvisenä päivänä, marraskuussa, päätin antaa ajatuksen etäpäivälle ja toteuttaa sen, virallisesti ensimmäistä kertaa elämässäni.

Etätyöllä tarkoitetaan työnantajan kanssa sovittua työnteon mallia, jossa työ tehdään joko osin kotona tai sitten työnantajan eri toimipisteissä, työkohteissa, asiakkaan luona tai matkoilla. Etätyö on kiinteästä työpaikasta ja työajasta riippumatonta työtä, joka sisältää kolme elementtiä: ajallisen jouston, jouston työn tekemisen paikassa sekä tekniset välineet, joilla työ toteutetaan ja joiden avulla ollaan yhteydessä muihin. Teksti: Työterveyslaitos ja Suomen ympäristökeskus

Reipas kävely metrolta vei Roberts Coffeen, takeaway-aamulaten kautta kohti Helsinkin Pohjois- Esplanadia ja Technopoliksen Umaa. Olin lähtenyt hyvissä ajoin matkaan. Kiireetön fiilis toi, normaalista työmatkasta poikkeavien maisemien myötä, rentoutuneen olon. Tässä sain jo toteutettua yhden etäpäivän tarkoituksen, poikkea rutiineista - ne tuovat uutta energiaa!

Työpaikallamme etätyö on vielä hiukan vieras käsite, koska sille ei vielä ole selkeitä sääntöjä. Tunnollisena työntekijänä tein pomolleni listan tehtävistä, joita päätin suorittaa päivän aikana. Olo tuntui jännältä, ihan kuin lintsaisin jostain, ja omatunto yritti kolkuttaa ”sun täytyisi olla siellä missä muutkin”. Onko teillä koskaan tällaisia tuntemuksia etäpäivällä? Vai, johtuiko oloni siitä, että tein jotain niin normaalista poikkeavaa, ensimmäistä kertaa ja koska työnkuvaani kuuluu olla aina paikalla, toimistolla?

Huomenta Suomen aamulähetyksen nauhoitukset ja tutut kasvot tv:stä toi rauhaisan tunnelman. UMA sijaitsee Akateemisen kirjakaupan yläkerrassa, ja lähetystä tehdään Akateemisen ”näyteikkunasta”. Rullaportaiden päässä minua tervehti ystävällinen kasvo ja toivotti tervetulleeksi esitellen karttaa tiloista. Päiväpassilla minulla oli oikeus käyttää tiettyjä tiloja, josta valitsin ensin kahvilan ja lounaan jälkeen hiljaisen tilan. 

Herkullinen Nespresson latte käteen rennosta kahvilaloungesta, sukellus nojatuoleihin ja kone auki. Ympärillä väki vaihtui ja yrityksillä alkoi neuvottelutiloissa kokouksia. Vain harva moikkasi, kun yritin nostaa päätä ja sanoa huomenia. Olemmeko me vielä ”co working -ujoja” Suomessa?

Näkymät UMA:n kahvilasta alas Akateemiseen Kirjakauppaan

Lounaan ajaksi oli näppärä napata lukollinen kaappi Uman takaseinältä ja jättää tavarat sinne. Ruoan jälkeen päätin laittaa puhelimeni äänettömälle ja suunnata hiljaiseen tilaan tekemään laskuja. Oikeasti, oli mahtavaa, kun kukaan ei tullut keskeyttämään, puhelimeen ei voinut vastata ja sai vain naputtaa konetta, ihan rauhassa. Taas etäpäivän tarkoitus toteutui: oikea keskittyminen siihen mitä on tekemässä. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että paikka menee pian kiinni. Olisin vielä halunnut vaihtaa kerran paikkaa ja mennä sohvalle, jonka edestä avautui ikkuanasta Esplanadin maisemat. Ensi kerralla sitten, tai ehkä etäpäivä jossain kahvilassa…

Muutaman kehitysidean oivalsin: luottamuksellisten asioiden kanssa työskentelyyn täytyy toimiston ulkopuolella kiinnittää tarkasti huomiota. Läppäristäni sekä Uman näytöstä puuttui suojakalvo, työpisteiden välisermit olivat melko matalia ja vierustoveri saattoi istua ihan vieressä. Ensi kerralla myös villapaita mukaan, sillä raikkaasta ilmasta ei ollut puutetta. Ainakin pysyi hereillä.

Päivän jälkeen tuntui että oloni oli uudistunut. Olin saanut uusia työkavereita sekä tapoja tehdä töitä. Tunsin, että olin saanut paljon aikaiseksi ja "huono omatunto" oli kadonnut. Pöh ajatukselle, että etäpäivänä lusmuillaan!

Saara S
2017