Sihteeri sanana karkottaa miehet alalta
Kun aloitin opintoni syksyllä 2019, koulutusohjelmani nimi oli yhä Johdon assistenttityö ja kielet. Minun lisäkseni koulutusohjelmaan haki vain neljä miesoletettua, joista tietääkseni ainakin yksi on jo lopettanut opintonsa kyseisessä ohjelmassa. Koulutusohjelman nimi on sittemmin muutettu ympäripyöreäksi liiketoiminnan palveluratkaisujen ja kielten koulutusohjelmaksi, ja mieshakijoiden määrä on kasvanut erittäin tuntuvasti. Tutorina toimiva ystäväni kertoi, että nykyisen koulutusohjelman miehet olivat kalvenneet kasvoiltaan kuullessaan, että koulutusohjelman takana vaikuttava ainejärjestö HSO on lyhenne Helsingin Sihteeriopistosta. Myös HSO lyhenne on sittemmin jäänyt nimestä pois.
Itse kiinnostuin koulutusohjelmasta siksi, että tahdoin opiskella kieliä. Kieliä nimenomaan kommunikoinnin välineenä. Niin mielenkiintoista kuin lingvistiikka onkin, voin perehtyä siihen vapaa-ajallani. Johdon assistenttityö -osuus koulutusohjelman nimessä ei säväyttänyt minua erityisen paljon. Tradenomiksihan tässä valmistutaan ja erilaisten työmahdollisuuksien määrä on rajaton, eikö? Kuitenkin opintojen edetessä opettajat saattoivat sanoa: ”Sitten kun olette assistentteja...” ja kurssin nimissä viljeltiin assistentti-sanaa. Nämä kurssit ovat nykyään sisällöltään samoja mutta nimet on muutettu. Assistentti -nimike on ladattu täyteen ennakkoluuloja ja sen luotaantyöntävyys on ymmärretty.
Minua on vähätelty ja minulle on naljailtu siitä, että teen ”naisten töitä” tai opiskelen ”muijien alaa” ikään kuin se olisi jotenkin huono asia tai edes totta. Nämä suuret viisaudet ovat lähes poikkeuksetta tulleet miesten suusta. En usko, että miehillä on tulevaisuudessa tunkua assistentin työhön, ellei miehen malli muutu perustavanlaatuisesti. Suunta on kuitenkin oikea ja toivottaisin tervetulleeksi lisää miespuolisia kollegoja.
Miksi miehet eivät halua olla assistentteja tai sihteereitä?
Olen tullut siihen tulokseen, että miehen malli on ahdas ja miehinen ego kolhiintuu ajatuksesta palvella jotain toista tai toimia jonkun sihteerinä. Miehet eivät uskalla tehdä naiselliseksi miellettyjä töitä. Miehet haluavat olla pomoja ja päätöksentekijöitä. Tämän voin sanoa siksi, että olen kokenut näitä tuntemuksia itse. Toisaalta hieman, ellei aika paljonkin vanhahtava ”sihteeri”-sana herättää puistatusta myös naispuolisissa kollegoissani. Monien mielikuva sihteereistä on yhä 60-luvulle jämähtänyt kahvia keittävä polvenlämmittäjä, ja sitä mielikuvaa on vaikea lähteä rikkomaan. Totuus on se, että harva mies haluaa olla assistentti ja vielä harvempi haluaa enää olla sihteeri.Itse kiinnostuin koulutusohjelmasta siksi, että tahdoin opiskella kieliä. Kieliä nimenomaan kommunikoinnin välineenä. Niin mielenkiintoista kuin lingvistiikka onkin, voin perehtyä siihen vapaa-ajallani. Johdon assistenttityö -osuus koulutusohjelman nimessä ei säväyttänyt minua erityisen paljon. Tradenomiksihan tässä valmistutaan ja erilaisten työmahdollisuuksien määrä on rajaton, eikö? Kuitenkin opintojen edetessä opettajat saattoivat sanoa: ”Sitten kun olette assistentteja...” ja kurssin nimissä viljeltiin assistentti-sanaa. Nämä kurssit ovat nykyään sisällöltään samoja mutta nimet on muutettu. Assistentti -nimike on ladattu täyteen ennakkoluuloja ja sen luotaantyöntävyys on ymmärretty.
Assistentin työ ansaitsee enemmän arvostusta
Mielestäni assistentin työ on hienoa. Assistentti pitää huolen siitä, että työt sujuvat mahdollisimman jouhevasti. Assistentin työ on vaativaa. Se vaatii taitavaa vuorovaikuttamista, ennakointia, nopeita ratkaisuja ja toimeen tarttumista. Assistentti on työpaikan kipinämikko, joka puhaltaa tunnollisesti hiillokseen, ettei tuli sammuisi. Mikään työpäivä ei ole samanlainen, mielenkiintoisa työtehtäviä on kosolti ja omalle kohdalleni on sattunut vielä työporukka ja olosuhteet, jotka ovat vertaansa vailla. Kuitenkin joskus poden huonoa itsetuntoa assistenttinimikkeestä. Koen myös, että yhteiskunnassa assistentti ei nauti sitä arvostusta, minkä se ansaitsee. Hyvä assistentti vaikuttaa taustalla ja siksi sen kädenjälkeä on vaikea huomata. Kuitenkin assistenttien puuttuminen täysin huomattaisiin hyvin äkkiä.Sukupuolesta kilpailuvaltiksi
Ala on erittäin naisvaltainen ja siksi ajattelen miespuolisuuden olevan alalla myös kilpailuvaltti. Se luo osaltaan myös painetta työssä suoriutumiseen, sillä en halua luoda ajatuksia, että miehet olisivat epäkelpoja assistentin työhön. Haluan olla omalla tavallani erilainen assistentti ja tapani tehdä assistentin työtä on erilainen kuin naispuolisilla kollegoillani. Priorisoin asioita eri tavalla ja suhtaudun moniin asioihin erilaisella vakavuudella. Niin hyvässä kuin pahassa. Naisvaltaisella alalla erilainen työtapa saattaa näyttäytyä pahana, laiskana ja välinpitämättömänä, koska se on poikkeus sääntöön.Minua on vähätelty ja minulle on naljailtu siitä, että teen ”naisten töitä” tai opiskelen ”muijien alaa” ikään kuin se olisi jotenkin huono asia tai edes totta. Nämä suuret viisaudet ovat lähes poikkeuksetta tulleet miesten suusta. En usko, että miehillä on tulevaisuudessa tunkua assistentin työhön, ellei miehen malli muutu perustavanlaatuisesti. Suunta on kuitenkin oikea ja toivottaisin tervetulleeksi lisää miespuolisia kollegoja.
Juhana Häkkinen, johdon assistenttityön ja kielten opiskelija, assistenttiharjoittelija OP
Kommentit
Lähetä kommentti