ToimistoSissit-blogi:
Assistentin arkea

  Tekoäly, robotiikka ja digitalisaatio ovat mullistaneet monia työtehtäviä, myös assistenttien roolia. Työelämä muuttuu, mutta välillä pohdin onko maailma, jossa assistentteja ei enää tarvita, mahdollinen? Toimitusjohtajia on jo nyt kahdenlaisia: niitä, joilla on assistentti, ja niitä, jotka hoitavat kaiken itse. Voisivatko jopa presidentit ja ministerit jäädä ilman assistentteja? Vai onko tiettyjen tehtävien inhimillinen ulottuvuus niin tärkeä, ettei teknologia yksin pysty täyttämään sitä? Miten assistentin työnkuva kehittyy tulevaisuudessa? Kenties meitä tarvitaan vähemmän perinteisiin tehtäviin, mutta entä ihmisläheinen vuorovaikutus, organisointi tai se kuuluisa "kolmas käsi", joka näkee ja hoitaa asioita ennen kuin muut edes huomaavat? Assistentin työ on paljon muutakin kuin kalenterien hallintaa tai sähköpostien käsittelyä. Parhaimmillaan olemme ne ihmiset, jotka tuomme järjestystä kaaokseen, huolehdimme yksityiskohdista ja vapautamme johtajat ja asiantuntijat keskitty...

Tasan vuosi sitten tein jotain rohkeaa ja hyppäsin suoraan syvään päätyyn. Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja jäin kolmeksi kuukaudeksi opintovapaalle lähes 30-vuotisen työurani jälkeen. Olin pitkään miettinyt sitä, kaivannut taukoa toimistotyöhöni ja halunnut kokeilla jotain ihan muuta. Kun myös työnantaja näytti vihreää valoa, oli vihdoin tullut aika toteuttaa tämä suunnitelma. Olin oman työni ohessa opiskellut matkailualaa ja siihen liittyvä sopiva harjoittelupaikkakin järjestyi Ylläkseltä pienestä ohjelmapalveluyrityksestä. Niinpä sitten pakkasin tavarani, hyvästelin kotiväen ja suuntasin autoni keulan kohti pohjoista, valmiina uusiin seikkailuihin. Sopeutuminen uuteen Olen kokenut Lapinkävijä ja luontoihminen, joten maisemanvaihdos ei ollut suoranainen shokki, mutta kyllä sopeutuminen sydäntalven pimeyteen - ja paukkupakkasiin - vei silti hetken. Olin päättänyt nauttia kaikista kokemuksista täydestä sydämestä - tuli vastaan mitä tahansa. Tiesin, että kyseessä olisi ainutlaatuinen ...